Joskus yksinkertainen idea osoittautuu vahvemmaksi kuin kymmenet monimutkaiset konseptit — näin syntyi 1970-luvulla peli Simon, joka jätti merkittävän jäljen elektronisen viihteen historiaan. Neljä kirkasta painiketta, valosignaalit ja sävelmiä muistuttavat äänet — kaikki tämä muodosti yksinkertaisen, mutta yllättävän koukuttavan muistipelin. Tämän minimalismin taustalla oli kekseliäs insinööri-idea, joka syntyi videopelien, äänikokeilujen ja aidosti uuden luomisen risteyksessä.
Pelin historia
Simonin idea sai alkunsa Ralph Baerin ja Howard Morrisonin mielissä — kahden insinöörin, jotka olivat tiiviisti mukana varhaisten videopelien kehityksessä. Baer tunnettiin jo tuolloin ”videopelien isänä” Magnavox Odysseyn, ensimmäisen kotikäyttöön tarkoitetun pelikonsolin, kehittämisen ansiosta. Simon sai inspiraationsa Atarin kolikkopelistä nimeltä Touch Me, jossa pelaajan tuli muistaa valojen ja äänien muodostamia sekvenssejä.
Baerin mielestä Touch Me oli kuitenkin kömpelö ja epäonnistunut. Hän ja Morrison päättivät parantaa konseptia: tehdä äänistä miellyttävämpiä, ohjauksesta intuitiivisempaa ja muotoilusta houkuttelevampaa. Yhdessä ohjelmoija Lenny Copen kanssa he kehittivät laitteen, joka toisti valojen ja äänien sarjoja, joita pelaajan piti toistaa. Vuonna 1978 heidän pelinsä julkaisi Milton Bradley — yksi Yhdysvaltojen suurimmista lautapeli- ja elektroniikkapelien valmistajista.
Simonista tuli heti hitti. Vuonna 1978 peli esiteltiin Chicagon kulutuselektroniikan messuilla ja sai heti suurta huomiota. Esittely herätti kiinnostusta toimittajien, jälleenmyyjien ja vierailijoiden keskuudessa, ja peli päätyi nopeasti myymälöiden hyllyille.
Neljällä painikkeella varustettu laite — vihreä, punainen, sininen ja keltainen — soitti selkeitä musiikillisia säveliä tietyssä järjestyksessä. Pelaajan piti toistaa sävelsarja, joka piteni kierros kierrokselta. Valojen ja äänten yhdistelmä loi mukaansatempaavan tunnelman ja kannusti parantamaan omaa suoritustaan.
Simon saavutti nopeasti suosiota Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa. Jo 1980-luvun alussa peliä alettiin valmistaa myös muissa maissa, kuten Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Saksassa, ja brändi laajeni: ilmestyivät Simon 2, Pocket Simon, Simon Stix ja myöhemmin myös sähköisiä uudelleenjulkaisuja sekä mobiilisovelluksia. Jokainen uusi versio pyrki säilyttämään alkuperäisen hengen samalla kun lisättiin uusia pelitiloja, kompaktimpaa muotoilua tai visuaalisia tehosteita. Simonista tuli enemmän kuin lelu — se oli aikakautensa ikoni, esimerkki siitä, miten yksinkertainen ajatus voi saavuttaa kulttistatuksen.
Hauskoja faktoja
- Jokaisella Simonin neljästä painikkeesta oli oma äänensä, joka perustui musiikillisiin säveliin — do, mi, so ja si —, tehden pelistä paitsi visuaalisesti näyttävän, myös helposti tunnistettavan äänimaailmaltaan, rytmin ja melodian korostaessa kokemusta.
- Pelin alkuperäinen muotoilu sai inspiraationsa rummusta: pyöreä kotelo neljällä segmentillä korosti äänen ja toiminnan yhteyttä.
- Ensimmäinen Simon-erä myytiin hintaan 24,95 dollaria — nykyrahassa noin 120 dollaria — ja siitä huolimatta peli myytiin nopeasti loppuun korkean kysynnän vuoksi.
- Simonia käytettiin myös viihteen ulkopuolella: peli oli suosittu väline kognitiivisissa tutkimuksissa, kuten lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn tutkimuksessa, selkeän ja etenevän rakenneratkaisunsa ansiosta.
- Nimi Simon viittaa lastenpeliin “Simon says”, jossa osallistujien tulee noudattaa vain niitä käskyjä, jotka alkavat sanaparilla “Simon sanoo” — viittaus, joka korostaa pelimekaniikkaa: tarkkaa havainnointia ja täsmällistä toimintaa.
- Vuonna 1999 Simon valittiin Yhdysvaltain National Toy Hall of Fame -kunniagalleriaan yhtenä viihdeteollisuuden historian merkittävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista keksinnöistä.
Simon oli yksi ensimmäisistä peleistä, joka yhdisti onnistuneesti äänen, valon ja muistin, ja raivasi tien uudelle interaktiivisten lelujen lajille. Peli synnytti lukuisia klooneja ja kopioita ja inspiroi kymmeniä kehittäjiä. Nykyään peliä pidetään klassikkona, ja alkuperäiset vuoden 1978 painokset ovat haluttuja keräilyesineitä.