Yksi tunnetuimmista lautapeleistä, joka on jopa suositumpi kuin kuuluisa go, on Shogi eli ”japanilainen shakki”. Sitä pelataan myös kahden pelaajan voimin ruudullisella laudalla käyttäen mustia ja valkoisia nappuloita.
Klassisesta shakista poiketen Shogissa aloittavat kuitenkin mustat — ”sente” (先手, ”ensimmäisenä siirtyvät”) — ja valkoiset — ”gote” (後手, ”jälkimmäisenä siirtyvät”) — tulevat toisina. Myös nappuloiden tyypit, liikkeet ja arvot eroavat, ja pelilauta ei rajoitu 8×8-kokoon — se voi olla jopa 36×36 ruutua!
Pelin historia
Ei ole tarkkaan tiedossa, milloin Shogi on syntynyt, mutta se sai alkunsa varmasti Japanissa — noin vuosien 794 ja 1185 välillä. Tästä todisteena on hovin oppineen Fujiwara no Akihiran (藤原明衡) kirjoittama teos ”Uudet muistiinpanot sarugakusta” (新猿楽記) Heian-kaudelta (平安時代). Kirjassa kuvataan tarkasti pelin säännöt, ja siinä ajassa peli oli jo jaettu ”pieneen Shogiin” ja ”suureen Shogiin”. Ensimmäistä pelattiin 9×9-laudalla, jälkimmäistä 13×13-laudalla.
Tarkemmalla historialla on arvioitu, että Shogi on saanut alkunsa intialaisesta pelistä chaturanga (चतुरङ्ग), kuten myös klassinen shakki. Chaturanga levisi Intiasta Persiaan, jossa siitä kehittyi peli nimeltä shatranj (شَطْرَنْج). Myöhemmin shatranj levisi Kaakkois-Aasiaan, missä sen pohjalta syntyivät Xiangqi (象棋, Kiina), Janggi (장기, Korea) ja Shogi (Japani).
Vanhimmat tunnetut Shogi-nappulat, joita arkeologit ovat löytäneet Naran prefektuurista, on ajoitettu 1000-luvulle. Ne ovat litteitä viisikulmioita, joihin on kirjoitettu japanilaisia merkkejä. Vaikka nappuloiden muoto ei ole muuttunut, pelilautojen koot ovat vaihdelleet huomattavasti eri aikakausina. Vuosina 1185–1573 Japanissa pelattiin Shogia jopa 36×36-laudoilla, ja yhdessä pelissä saattoi olla mukana jopa 804 nappulaa. Tämä teki pelistä yhden luokkansa monimutkaisimmista, selvästi monipuolisemman kuin länsimainen shakki.
Shogista oli olemassa useita muunnelmia: esimerkiksi Dai Shogi (大将棋, 15×15), Chū Shogi (中将棋, 12×12), Dai Dai Shogi (大大将棋, 17×17), Taikyoku Shogi (大局将棋, 36×36). Näihin pelimuotoihin tarvittiin poikkeuksellista muistia ja strategista ajattelua, ja yhden pelin loppuun saattaminen saattoi kestää tunteja tai jopa päiviä.
1500-luvulla keisari Go-Nara (後奈良天皇) yksinkertaisti Shogia ja muotoili siitä nykyisen version. Siitä lähtien peliä on pelattu kiinteällä 9×9-laudalla ja käytetty vain 40 nappulaa. Go-Nara otti käyttöön täysin uuden säännön — mahdollisuuden ottaa vastustajan nappuloita omaan käyttöön tietyin ehdoin. Tämä teki Shogista ainutlaatuisen pelin, ei pelkästään shakin muunnelmaa.
Tämän säännön myötä Shogia alettiin pitää paitsi strategiapelinä, myös ajattelun joustavuutta vaativana haasteena: pelaajan on otettava huomioon omien nappuloidensa lisäksi myös ne, jotka voivat kääntyä häntä vastaan niiden kaappauksen jälkeen. Tämä dynamiikka laajentaa huomattavasti taktisia mahdollisuuksia.
Shogi oli suosituimmillaan Japanissa 1600-luvun alusta 1800-luvun loppuun. Sitä pidettiin shōgunien (sotapäälliköiden) suosikkihuvina, ja paras pelaaja sai meijin-tittelin (名人, ”mestari”) sekä virallisen aseman Shogi-ministerinä. 1800-luvun jälkipuoliskolla peli menetti valtion tuen, ja toisen maailmansodan jälkeen se oli jopa kieltouhan alla.
Syynä siihen, miksi Japanin hallitus halusi kieltää Shogin, oli kaapattujen nappuloiden käyttö, joka muistutti liikaa sotavangeista. Kuitenkin tuon ajan Shogi-mestari Masuda Kōzō (升田幸三) onnistui puolustamaan peliä. Hänen pääargumenttinsa oli, että klassisessa shakissa nappulat eivät jää vangiksi vaan ne ”tapetaan” — mikä on vielä väkivaltaisempaa.
Masuda Kōzō ei ainoastaan vakuuttanut viranomaisia pelin kulttuuriarvosta, vaan järjesti näytösotteluita, julkaisi artikkeleita lehdissä ja sai älymystön tuekseen. Hänen ansiostaan Shogi ei ainoastaan säilynyt hengissä, vaan se nousi uuteen suosioon sodan jälkeisinä vuosina.
Hauskoja faktoja
Shogi on vuosisatoja vanha japanilainen peli, jonka ympärille on kertynyt monia mielenkiintoisia faktoja viimeisen 900 vuoden aikana. Tässä muutamia:
- Vastoin yleistä käsitystä Shogi — ei shakki — on maailman suosituin ”shakkityyppinen” peli, joka juontaa juurensa intialaiseen chaturangaan.
- Japanissa vietetään virallisesti Shogi-päivää 17. marraskuuta. Perinne juontaa juurensa 1600-luvulle, jolloin parhaat pelaajat pelasivat seremoniapelejä shōgunin edessä.
- Shogin pelaajille myönnetään taitotason mukaan arvoja (dan — 段) kyū-dan-järjestelmässä (級—段): amatööreille, ammattimiehille ja -naisille.
- Japanissa toimii koulu, joka on täysin omistettu Shogille. Siihen pääsee vain yli 20-vuotiaat opiskelijat, jotka ovat saavuttaneet viidennen amatööritason.
- Vuonna 1990–2000 vahvin Shogi-pelaaja oli japanilainen Yoshiharu Habu (羽生善治), joka voitti 99 mestaruutta. 2020-luvulla kärjessä on maanmiehensä Sōta Fujii (藤井聡太).
- Sōta Fujii on historian nuorin pelaaja, joka on saanut meijin-tittelin 21-vuotiaana. Hän rikkoi ennätyksen, joka oli kestänyt yli puoli vuosisataa, ja oli ensimmäinen, joka voitti kaikki seitsemän päämestaruustitteliä samanaikaisesti.
Vuoteen 2025 mennessä Shogia pelaa vähintään 20 miljoonaa ihmistä sekä harrastus- että ammattilaistasolla. Se on huomattavasti enemmän kuin Renjun tai Gon pelaajamäärät. Shogi on perustellusti yksi maailman suosituimmista lautapeleistä, ei vain Japanissa vaan koko maailmassa.
Peli ei ainoastaan kehitä strategista ajattelua, vaan tuo pelaajat myös lähemmäs Japanin rikasta kulttuuria. Monet jäävät Shogiin koukkuun jo ensimmäisestä pelistä lähtien koko elämänsä ajaksi.