Shogi verkossa, ilmainen

Yksi tunnetuimmista lautapeleistä, joka on jopa suositumpi kuin kuuluisa go, on Shogi eli ”japanilainen shakki”. Sitä pelataan myös kahden pelaajan voimin ruudullisella laudalla käyttäen mustia ja valkoisia nappuloita.

Klassisesta shakista poiketen Shogissa aloittavat kuitenkin mustat — ”sente” (先手, ”ensimmäisenä siirtyvät”) — ja valkoiset — ”gote” (後手, ”jälkimmäisenä siirtyvät”) — tulevat toisina. Myös nappuloiden tyypit, liikkeet ja arvot eroavat, ja pelilauta ei rajoitu 8×8-kokoon — se voi olla jopa 36×36 ruutua!

Pelin historia

Ei ole tarkkaan tiedossa, milloin Shogi on syntynyt, mutta se sai alkunsa varmasti Japanissa — noin vuosien 794 ja 1185 välillä. Tästä todisteena on hovin oppineen Fujiwara no Akihiran (藤原明衡) kirjoittama teos ”Uudet muistiinpanot sarugakusta” (新猿楽記) Heian-kaudelta (平安時代). Kirjassa kuvataan tarkasti pelin säännöt, ja siinä ajassa peli oli jo jaettu ”pieneen Shogiin” ja ”suureen Shogiin”. Ensimmäistä pelattiin 9×9-laudalla, jälkimmäistä 13×13-laudalla.

Tarkemmalla historialla on arvioitu, että Shogi on saanut alkunsa intialaisesta pelistä chaturanga (चतुरङ्ग), kuten myös klassinen shakki. Chaturanga levisi Intiasta Persiaan, jossa siitä kehittyi peli nimeltä shatranj (شَطْرَنْج‎). Myöhemmin shatranj levisi Kaakkois-Aasiaan, missä sen pohjalta syntyivät Xiangqi (象棋, Kiina), Janggi (장기, Korea) ja Shogi (Japani).

Vanhimmat tunnetut Shogi-nappulat, joita arkeologit ovat löytäneet Naran prefektuurista, on ajoitettu 1000-luvulle. Ne ovat litteitä viisikulmioita, joihin on kirjoitettu japanilaisia merkkejä. Vaikka nappuloiden muoto ei ole muuttunut, pelilautojen koot ovat vaihdelleet huomattavasti eri aikakausina. Vuosina 1185–1573 Japanissa pelattiin Shogia jopa 36×36-laudoilla, ja yhdessä pelissä saattoi olla mukana jopa 804 nappulaa. Tämä teki pelistä yhden luokkansa monimutkaisimmista, selvästi monipuolisemman kuin länsimainen shakki.

Shogista oli olemassa useita muunnelmia: esimerkiksi Dai Shogi (大将棋, 15×15), Chū Shogi (中将棋, 12×12), Dai Dai Shogi (大大将棋, 17×17), Taikyoku Shogi (大局将棋, 36×36). Näihin pelimuotoihin tarvittiin poikkeuksellista muistia ja strategista ajattelua, ja yhden pelin loppuun saattaminen saattoi kestää tunteja tai jopa päiviä.

1500-luvulla keisari Go-Nara (後奈良天皇) yksinkertaisti Shogia ja muotoili siitä nykyisen version. Siitä lähtien peliä on pelattu kiinteällä 9×9-laudalla ja käytetty vain 40 nappulaa. Go-Nara otti käyttöön täysin uuden säännön — mahdollisuuden ottaa vastustajan nappuloita omaan käyttöön tietyin ehdoin. Tämä teki Shogista ainutlaatuisen pelin, ei pelkästään shakin muunnelmaa.

Tämän säännön myötä Shogia alettiin pitää paitsi strategiapelinä, myös ajattelun joustavuutta vaativana haasteena: pelaajan on otettava huomioon omien nappuloidensa lisäksi myös ne, jotka voivat kääntyä häntä vastaan niiden kaappauksen jälkeen. Tämä dynamiikka laajentaa huomattavasti taktisia mahdollisuuksia.

Shogi oli suosituimmillaan Japanissa 1600-luvun alusta 1800-luvun loppuun. Sitä pidettiin shōgunien (sotapäälliköiden) suosikkihuvina, ja paras pelaaja sai meijin-tittelin (名人, ”mestari”) sekä virallisen aseman Shogi-ministerinä. 1800-luvun jälkipuoliskolla peli menetti valtion tuen, ja toisen maailmansodan jälkeen se oli jopa kieltouhan alla.

Syynä siihen, miksi Japanin hallitus halusi kieltää Shogin, oli kaapattujen nappuloiden käyttö, joka muistutti liikaa sotavangeista. Kuitenkin tuon ajan Shogi-mestari Masuda Kōzō (升田幸三) onnistui puolustamaan peliä. Hänen pääargumenttinsa oli, että klassisessa shakissa nappulat eivät jää vangiksi vaan ne ”tapetaan” — mikä on vielä väkivaltaisempaa.

Masuda Kōzō ei ainoastaan vakuuttanut viranomaisia pelin kulttuuriarvosta, vaan järjesti näytösotteluita, julkaisi artikkeleita lehdissä ja sai älymystön tuekseen. Hänen ansiostaan Shogi ei ainoastaan säilynyt hengissä, vaan se nousi uuteen suosioon sodan jälkeisinä vuosina.

Hauskoja faktoja

Shogi on vuosisatoja vanha japanilainen peli, jonka ympärille on kertynyt monia mielenkiintoisia faktoja viimeisen 900 vuoden aikana. Tässä muutamia:

• Vastoin yleistä käsitystä Shogi — ei shakki — on maailman suosituin ”shakkityyppinen” peli, joka juontaa juurensa intialaiseen chaturangaan.
• Japanissa vietetään virallisesti Shogi-päivää 17. marraskuuta. Perinne juontaa juurensa 1600-luvulle, jolloin parhaat pelaajat pelasivat seremoniapelejä shōgunin edessä.
• Shogin pelaajille myönnetään taitotason mukaan arvoja (dan — 段) kyū-dan-järjestelmässä (級—段): amatööreille, ammattimiehille ja -naisille.
• Japanissa toimii koulu, joka on täysin omistettu Shogille. Siihen pääsee vain yli 20-vuotiaat opiskelijat, jotka ovat saavuttaneet viidennen amatööritason.
• Vuonna 1990–2000 vahvin Shogi-pelaaja oli japanilainen Yoshiharu Habu (羽生善治), joka voitti 99 mestaruutta. 2020-luvulla kärjessä on maanmiehensä Sōta Fujii (藤井聡太).
• Sōta Fujii on historian nuorin pelaaja, joka on saanut meijin-tittelin 21-vuotiaana. Hän rikkoi ennätyksen, joka oli kestänyt yli puoli vuosisataa, ja oli ensimmäinen, joka voitti kaikki seitsemän päämestaruustitteliä samanaikaisesti.

Vuoteen 2025 mennessä Shogia pelaa vähintään 20 miljoonaa ihmistä sekä harrastus- että ammattilaistasolla. Se on huomattavasti enemmän kuin Renjun tai Gon pelaajamäärät. Shogi on perustellusti yksi maailman suosituimmista lautapeleistä, ei vain Japanissa vaan koko maailmassa.

Peli ei ainoastaan kehitä strategista ajattelua, vaan tuo pelaajat myös lähemmäs Japanin rikasta kulttuuria. Monet jäävät Shogiin koukkuun jo ensimmäisestä pelistä lähtien koko elämänsä ajaksi.

Toisin kuin klassisessa shakissa, shogissa kaikki pelilaudan ruudut ovat samanvärisiä, samoin kuin pelinappulat. Vaikka nappuloita kutsutaan perinteisesti ”mustiksi” ja ”valkoisiksi”, ne ovat kaikki vaalean sävyisiä, ja niihin on maalattu tummia merkkejä.

Nappuloiden omistajuus ei määräydy värin perusteella, vaan sen mukaan, mihin suuntaan niiden terävä pää osoittaa: nappulat osoittavat aina kohti vastustajaa. Ylemmän pelaajan nappulat osoittavat siis alaspäin ja alemman pelaajan ylöspäin. Kun nappula kaapataan ja palautetaan takaisin laudalle, sen suunta käännetään automaattisesti osoittamaan toiseen suuntaan, mikä ilmaisee omistajan vaihtumisen. Näin nappuloiden suunta on tärkein visuaalinen vihje pelissä.

Tämä visuaalinen ratkaisu juontaa juurensa historiallisista perinteistä, joissa nappulat valmistettiin käsin puusta ja niihin kirjoitettiin merkit musteella. Estetiikan lisäksi tämä tapa tekee pelilaudasta selkeämmän ja helpommin luettavan, vaikka pelissä olisi paljon nappuloita.

Pelin säännöt

Pelissä on yhteensä 40 nappulaa: 20 kummallakin pelaajalla. Ne jaetaan kahdeksaan tyyppiin:

• Kuningas. Pelin tärkein nappula, joka voi liikkua yhden ruudun mihin tahansa suuntaan (kuten shakissa). Kuningas ei kuitenkaan saa siirtyä ruutuun, joka on vastustajan nappuloiden uhkaama.
• Kultakenraali. Voi liikkua yhden ruudun eteenpäin, sivuille tai taakse, mutta viistoon vain eteenpäin. Tämä tekee siitä monipuolisen puolustuksessa ja luotettavan etenemisessä keskelle lautaa.
• Hopeakenraali. Voi liikkua viistoon kaikkiin suuntiin tai yhden ruudun suoraan eteenpäin. Kun se saavuttaa vastustajan puolen, se muuttuu kultakenraaliksi.
• Ratsu. Toisin kuin shakissa, shogin ratsu liikkuu L-kirjaimen muotoisesti vain eteenpäin – kaksi ruutua pystysuoraan ja yksi vaakasuoraan joko vasemmalle tai oikealle. Se on ainoa nappula, joka voi hypätä toisten yli.
• Keihäs. Voi liikkua vain suoraan eteenpäin niin monen tyhjän ruudun yli kuin mahdollista. Se ei voi liikkua taaksepäin, ja kun se saavuttaa vastustajan puolen, se muuttuu kultakenraaliksi.
• Torni. Voi liikkua niin monta ruutua kuin haluaa eteenpäin, vasemmalle tai oikealle. Se ei voi liikkua taaksepäin. Kun se saavuttaa vastustajan puolen, se muuttuu lohikäärmeeksi, joka voi liikkua kuten torni ja lisäksi yhden ruudun viistoon.
• Lähetti. Voi liikkua viistoon niin monta ruutua kuin haluaa, kunhan ruudut ovat tyhjiä. Kun se saavuttaa vastustajan puolen, se muuttuu lohikäärmemaiseen ratsuun, joka voi liikkua myös yhden ruudun pystysuoraan ja vaakasuoraan.
• Sotilas. Shogin heikoin nappula, joka voi liikkua vain yhden ruudun eteenpäin. Toisin kuin shakissa, se lyö suoraan eteenpäin, ei viistoon.

Pelin alussa kummallakin pelaajalla on 1 kuningas, 1 torni, 1 lähetti, 2 kultakenraalia, 2 hopeakenraalia, 2 ratsua, 2 keihästä ja 9 sotilasta. Pelaajat tekevät vuorotellen siirtoja joko siirtämällä nappulaa tai tuomalla laudalle aiemmin kaapatun vastustajan nappulan.

• Kahta sotilasta ei saa olla samassa sarakkeessa. Vaikka välissä olisi muita nappuloita, samaan sarakkeeseen ei saa asettaa toista sotilasta.
• Sotilaalla ei saa antaa shakkimattia kädestä. Sotilasta ei saa pudottaa laudalle niin, että se antaa välittömän matin, vaikka laudalla jo oleva sotilas saa antaa matin.
• Nappuloita ei saa tuoda umpikujaan. Nappulaa ei saa asettaa riville, josta se ei voi enää liikkua laillisesti – esimerkiksi keihästä viimeiselle riville tai ratsua toiseksi viimeiselle.
• Pudotettuja nappuloita ei saa edistää heti. Kaapatut nappulat on tuotava peliin alkuperäisessä muodossaan ilman välitöntä edistämistä.

Kahden sotilaan asettaminen samaan sarakkeeseen on yksi tunnetuimmista shogin säännöistä, ja sen rikkominen virallisessa pelissä johtaa välittömään häviöön. Erikoistapaus on myös ”matti sotilaalla kädestä” (打ち歩詰め) – tilanne, jossa pelaaja yrittää antaa matin pudottamalla sotilaan – mikä on säännöissä kielletty.

Jotta nappula voisi muuttua kultakenraaliksi, lohikäärmeeksi tai lohikäärmeratsuksi, sen on saavuttava vastustajan puolella olevaan edistämisalueeseen. Voittaja on se, joka onnistuu suojelemaan omaa kuningastaan ja antamaan matin vastustajalle.

Pelaamisen vinkkejä

Shogi on vieläkin vaihtelevampi kuin klassinen shakki ja mahdollistaa monimutkaisempien strategioiden ja pidempien yhdistelmien kehittämisen.

• Edistä nappuloita. Vie ne vastustajan edistämisalueelle, jotta saat lisävoimaa ja taktisen edun.
• Käytä kaapattuja nappuloita strategisesti. Aseta ne vapaalle ruudulle muuttaaksesi voimasuhteita ja luodaksesi yllättäviä uhkia.
• Suojaa kuningastasi. Hyökkäyksenkin aikana on tärkeää huolehtia kuninkaan turvallisuudesta ja välttää shakki tai matti.
• Hyökkää useasta suunnasta. Saarta vastustajan kuningas rajoittaaksesi sen liikkumavaraa ja kasvattaaksesi onnistuneen hyökkäyksen todennäköisyyttä.

Strategiassa on tärkeää jakaa nappulat tasapainoisesti hyökkäyksen ja puolustuksen välillä. Esimerkiksi usein yksi torni tai lähetti jää suojelemaan kuningasta, kun toinen osallistuu hyökkäykseen.

Kun hallitset säännöt, voit helposti voittaa heikompia vastustajia, mukaan lukien matalan tason tekoälyn. Kokenut shogipelaaja on kuitenkin erittäin vaikea vastus — ja hänen voittamisensa vaatii kokemuksen lisäksi hyvää muistia, keskittymiskykyä, loogista ajattelua ja kykyä suunnitella useita siirtoja eteenpäin.