Mankala on yksi ihmiskunnan historian vanhimmista lautapeleistä. Sitä on pelattu vuosisatojen ajan Afrikassa, Keski-Amerikassa sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasian maissa. Näillä alueilla se on yhtä suosittu kuin shakki länsimaissa ja yhtä monimuotoinen kuin korttipelit. Pelin juuret ulottuvat tuhansia vuosia vanhoihin maatalouskulttuureihin ja kalenterikiertoihin.
Mankala ei ole yksi yksittäinen peli, vaan kokonainen peliperhe, jota yhdistää samanlainen pelilauta, mutta joka eroaa säännöiltään, kuoppien määrältään ja strategioiltaan. Omweso, bao, wari, “siemenpeli” — nämä kaikki ovat mankalan suosittuja muunnelmia. Nykyisin tunnetuin versio on kalah, amerikkalaistettu muoto, jonka kehitti William Julius Champion Jr. 1950-luvulla.
Pelin historia
Mankalan pelilauta — riveittäin tyhjiä kuoppia, joihin asetetaan siemeniä tai pikkukiviä — muistuttaa väistämättä maanviljelyksestä. Ei ole sattumaa, että tällaiset pelit olivat erityisen yleisiä vanhoissa agraarikulttuureissa, joilla oli kehittynyt maatalous.
Arkeologit eivät ole vielä päässeet yksimielisyyteen mankalan tarkasta alkuperästä. Pelilautoja ja niiden kuvauksia on löydetty muinaisesta Egyptistä, Syyriasta, Sudanista ja Kaakkois-Aasian maista. Suurin osa arkeologisista löydöistä on kuitenkin peräisin Pohjois-Afrikasta, Niilin laaksosta. Sieltä on löydetty käsin kaiverrettuja pelilautoja temppelipylväistä, sarkofageista, kivifragmenttien pinnoilta ja jopa norsunluuesineistä. Vanhimmat näistä ajoittuvat 800–900 eaa., mikä tekee mankalasta yhden vanhimmista tunnetuista peleistä maailmassa.
Jotkut tutkijat yhdistävät mankalan elementit uskonnollisiin rituaaleihin ja uhrauksiin, joissa siementen laskemisella oli seremoniallinen merkitys.
Koska “mankala” on arabialainen sana, on olemassa teoria, että tämä pelisarja on syntynyt Lähi-idässä ja levinnyt sieltä Afrikkaan ja Itä-Aasiaan. Tärkein todiste tämän teorian puolesta on mankalan maininta vanhoissa arabiankielisissä uskonnollisissa teksteissä.
Aasiassa peli tunnettiin muilla nimillä: congkak, dakon, makaotan, aggalakang, lamban. Afrikassa — nimillä kuten bawo, omweso, endodoi, adi, hus, kale, ndoto, soro ja monet muut. Monimutkaisin versio — bao — on laajasti levinnyt Tansaniassa ja Keniassa, Itä-Afrikassa.
Amerikan kolonisaation aikana (1500–1600-luvuilla) mankala saapui uudelle mantereelle afrikkalaisten orjien mukana. Siellä se vakiintui Pohjois-Amerikan eteläosiin ja Etelä-Amerikan pohjoisosiin, joissa peli tunnettiin nimillä wari tai amerikkalainen mankala. Yhdysvalloissa kehitettiin myös kaupallisia versioita muovisilla alustoilla ja värikkäillä lasikivillä — koti- ja opetuskäyttöön.
Euroopassa peli tuli tunnetuksi 1600-luvulla, erityisesti englantilaisten kauppiaiden keskuudessa, mutta myöhemmin sen syrjäyttivät muut pelit. Nykyään se tunnetaan vain joissain alueilla, kuten Baltian maissa, joissa peli tunnetaan saksalaisella nimellä Bohnenspiel — “papupeli”.
2000-luvun alusta lähtien mankala on kokenut uudelleen nousun: sitä käytetään opetuksessa, lasten kehitysohjelmissa, digitaalisina versioina ja mobiilisovelluksina. Kulttuurikeskukset edistävät aktiivisesti peliä osana aineetonta kulttuuriperintöä. Vuonna 2020 UNESCO tunnusti bao-pelin tärkeäksi osaksi Itä-Afrikan kulttuurista identiteettiä.
Kiinnostavia faktoja
- Maailmassa on yli 200 dokumentoitua mankalan muunnelmaa. Ne eroavat toisistaan kuoppien määrässä, pelinappuloissa, siementen sieppaustavoissa, pisteytysjärjestelmissä ja pelin suunnassa.
- Monissa kulttuureissa ei käytetty erillisiä pelilautoja: kuopat kaiverrettiin suoraan maahan, hiekkaan, temppelien seiniin, kiveen tai jopa puunrunkoihin. Tällaiset “kenttäversiot” olivat käteviä nomadeille ja sotilaille.
- Monet mankalan versiot sopivat erinomaisesti laskemisen ja loogisen ajattelun opettamiseen pienille lapsille. Joissakin alueilla sitä käytetään virallisesti päiväkodeissa opetustarkoituksiin.
- Monissa afrikkalaisissa ja aasialaisissa kulttuureissa peli yhdistettiin sadon jumaliin, elämän ja kuoleman kiertoon sekä auringon rytmeihin. Tansaniassa ja Madagaskarilla uskottiin, että mankala “opettaa kärsivällisyyttä ja nöyryyttä”.
- Muinaisen Egyptin XII dynastian faaraoiden haudoista (n. 1800 eaa.) on löydetty esineitä, joissa on mankalaa muistuttavia kaiverrettuja kuoppia. Se tekee siitä yhden vanhimmista peleistä, joista on säilynyt fyysisiä todisteita.
- Maissa kuten Ghana, Tansania ja Nigeria järjestetään alueellisia turnauksia — myös koululaisille. Voittajat saavat usein palkinnoksi siemeniä, riisisäkkejä tai maata rahapalkinnon sijaan, korostaen yhteyttä maatalouskulttuuriin.
Kun olet oppinut säännöt ja hallitset perusstrategian, voit aloittaa — mankala odottaa! Pelaa verkossa, ilmaiseksi ja ilman rekisteröitymistä.