Ludo on tunnettu lautapeli, jota pelataan kahdella tai neljällä pelaajalla värikkäitä nappuloita ja noppaa käyttäen. Peli on erityisen suosittu Intiassa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Siitä on useita eri versioita ja monia nimiä, joista osa on rekisteröity tavaramerkiksi — pääasiassa eurooppalaisten yritysten toimesta.
Pelin historia
Latinan sana ludo tarkoittaa “pelaan”, mutta tämä nimi ilmestyi vasta paljon myöhemmin — sen jälkeen kun peli oli jo levinnyt Etelä-Aasiasta Eurooppaan. Ludo-pelin historiallinen alkuperä on Intiassa, jossa sitä pelattiin jo 500-luvulla — tosin tuolloin vielä ilman noppaa.
Pelin lopullinen versio, jossa pelaajat heittävät noppaa vuorotellen, patentoitiin Englannissa vuonna 1896 Alfred Collierin toimesta, ja se tuotiin markkinoille nimellä Royal Ludo, korostaen sen asemaa “kuninkaallisena” lautapelinä.
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa peli oli hyvin suosittu Britannian kuninkaallisen laivaston merimiesten keskuudessa. Pienten sääntömuutosten jälkeen peli sai uuden nimen englanniksi — Uckers. Ruotsissa suosittu versio tunnetaan nimellä Fia (täydellinen nimi: Fia med knuff, joka tarkoittaa “Fia tönäisyllä”) ja Sveitsissä nimellä Eile mit Weile, mikä kirjaimellisesti tarkoittaa “Kiiruhda hitaasti”.
Myös muita versioita on olemassa, kuten unkarilainen — Ki nevet a végén (“Kuka nauraa viimeisenä?”), saksalainen — Mensch ärgere Dich nicht (“Älä hermostu, ihminen”) ja ranskalainen — Jeu des petits chevaux (“Pienten hevosten peli”). Espanjassa pelin muokattu versio tunnetaan nimellä parchís ja Kolumbiassa nimellä parques. Nämä muunnelmat voivat erota pelilaudan suunnittelussa, nappuloiden määrässä ja säännöissä.
Monissa maissa peliin liittyy paikallisia perinteitä — vitsejä, onnenloitsuja ja monimutkaisia paikallissääntöjä, kuten pakollinen vastustajan nappulan poistaminen, jos laskeudutaan samalle ruudulle.
Pelin ydin pysyy samana — vain nimet ja yksityiskohdat muuttuvat. Vaikka peli on lähtöisin Intiasta, länsimaiset versiot ovat muuttaneet sen mekaniikkaa ja ulkoasua huomattavasti, poiketen alkuperäisestä pachisista — perinteisestä lautapelistä, jota on pelattu Intiassa vuosisatojen ajan.
Ludo on levinnyt lännen lisäksi myös itään. Esimerkiksi Vietnamissa se on erittäin suosittu nimellä Cờ cá ngựa (“Merihevospeli”), ja kiinalaisessa kulttuurissa on samankaltainen peli nimeltä 飞行棋 (“Lentävä shakki”), jossa nappulat liikkuvat ristikkäisellä laudalla ja voivat “lentää” erityisten ruutujen kautta.
Hauskoja faktoja
- Ludo pohjautuu muinaiseen intialaiseen peliin nimeltä pachisi, jolla on yli 1500 vuoden historia. Sitä pelattiin jo Gupta-imperiumin aikaan noin 500-luvulla. Sen suosiosta kertovat kiviset pelilaudat, jotka ovat yhä nähtävissä Agran linnoituksen terasseilla Intiassa.
- Alkuperäisessä versiossa käytettiin nopan sijaan kaurikuoria tai erityisiä tikkuja, jotka heitettiin maahan. Ylös jääneiden puolien määrä määritti siirtojen lukumäärän.
- Keisari Akbar Suuri (1500-luku, mogulidynastia) rakasti pachisia niin paljon, että pelasi sitä valtavalla kivilaudalla elävillä nappuloilla — palvelijoilla, jotka liikkuivat pelinappuloiden sijaan.
- Joissakin Intian ja Nigerian kouluissa Ludo kuuluu suositeltujen välituntipelien listalle.
- Joissakin Bangladeshin ja Pakistanin kouluissa peli on ollut tilapäisesti kielletty, koska lapset riitelivät sen takia tai jäivät pois tunneilta pelatakseen.
Riittää, että pelaat vain kerran — ja ymmärrät: Ludo yhdistää ihmisiä, viihdyttää ja tuo aitoa jännitystä, iloa ja voiton makua!