Bridge on älyllinen korttipeli, jolla on rikas historia ja maailmanlaajuinen arvostus. Sen virallinen nimi on sopimusbridge, mutta arkikielessä on jo pitkään käytetty lyhyempää muotoa – bridge. Tämän nimen taakse kätkeytyy monimutkainen strategioiden, laskelmien ja yhteistyön järjestelmä. Bridgestä on tullut paitsi suosittu peli, myös intohimoinen harrastus logiikan ja strategisen ajattelun ystäville.
Nykyään bridge on kansainvälisesti tunnustettu urheilulaji, jolla on selkeät säännöt, virallinen rankingjärjestelmä, arvostettuja mestaruuskilpailuja ja tuhansia klubeja, jotka on koottu kansallisiin ja kansainvälisiin liittoihin.
Pelin historia
Bridgen historia alkaa whististä – korttipelistä, joka levisi laajalti 1700-luvun Englannissa. Whistiä pidetään bridgen perustana: vaikka sen säännöt olivat yksinkertaiset, se sisälsi jo tikin ottamisen sekä alkuvaiheen yhteistyötä parin kanssa – asioita, joista tuli myöhemmin bridgen keskeisiä piirteitä. Ajan myötä whist kehittyi monimutkaisemmaksi. Uusia muunnelmia syntyi – ensin tarjous- ja valttielementeillä, myöhemmin kehittyneemmällä huutosysteemillä.
Yksi merkittävimmistä siirtymämuodoista oli biritch-niminen peli (brittiläisessä lehdistössä tunnettu myös nimellä Russian Whist). Nimi selittyy sillä, että peli saapui Englantiin Balkanilta ja Ranskan Rivieralta, missä se oli suosittu venäjänkielisten pelaajien keskuudessa. Lisäksi sana biritch on todennäköisesti peräisin muinaisesta slaavilaisesta sanasta „birich” – julistaja (henkilö, joka kuulutti käskyjä julkisesti), mikä symboloi pelin huutojärjestelmää.
Nimi biritch mainittiin ensimmäisen kerran painetussa muodossa vuonna 1886 brittiläisessä The Field -lehdessä. Pelissä oli jo tuolloin mukana tarjouksia, valttivärin valinta ja sitoumuksia tikkiemääristä – uudistuksia, jotka erottivat sen klassisesta whististä ja muodostivat perustan tulevan bridgen keskeisille elementeille.
Seuraava merkittävä askel oli huutobridgen (auction bridge) ilmaantuminen 1900-luvun alussa. Tässä versiossa tarjoukset tehtiin kierroksittain ja pelaajien oli ensimmäistä kertaa ilmoitettava sopimus, joka heidän tuli toteuttaa. Tämä versio säilytti whistin mekaniikan, mutta lisäsi uusia strategisia ja viestinnällisiä elementtejä parin välillä.
Käännekohta tapahtui vuonna 1925, kun amerikkalainen liikemies ja korttipelien harrastaja Harold Stirling Vanderbilt ehdotti uutta sääntöjärjestelmää merimatkan aikana. Hän uudisti pelin rakenteen: otti käyttöön sopimuksen käsitteen, erotti täydet pelit osapeleistä ja loi uuden pistelaskujärjestelmän. Näin syntyi sopimusbridge – pelin moderni muoto, joka saavutti ensin suosiota Yhdysvalloissa ja sai sitten kansainvälistä tunnustusta.
Kukoistus ja virallinen tunnustus
1930-luvun alussa bridge oli jo yksi suosituimmista älyllisistä ajanvietteistä Yhdysvalloissa. Vuonna 1937 perustettiin American Contract Bridge League (ACBL), joka edelleen järjestää turnauksia, kouluttaa pelaajia ja julkaisee rankinglistoja. Euroopassakin bridge kasvatti suosiotaan: klubeja ja turnauksia syntyi Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja muissa maissa.
Vuonna 1958 perustettiin World Bridge Federation (WBF), joka yhdisti kymmenien maiden kansalliset liitot. Siitä lähtien bridgellä on ollut järjestäytyneen kansainvälisen urheilun asema omine kilpailukalentereineen, tuomarointistandardeineen ja tittelijärjestelmineen.
Bridge Neuvostoliitossa ja jälkisovjettilaisella alueella
Huolimatta maineestaan "porvarillisena huvina" bridge vakiintui myös Neuvostoliitossa – erityisesti insinöörien, tutkijoiden ja opiskelijoiden keskuudessa. 1960–1980-luvuilla peliä pelattiin yliopistoissa, asuntoloissa, tutkimuslaitoksissa ja harrastuskerhoissa. Pelillä ei ollut virallista asemaa, mutta se säilytti suosiotaan: aikakauslehdet julkaisivat pelianalyysejä ja kiinnostusta ylläpitivät säännölliset kokoontumiset ja klubiturnaukset.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen bridge säilyi älyllisenä harrastuksena – erityisesti suurissa kaupungeissa – ja kehittyy yhä Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) maiden kansallisissa liitoissa.
Kiinnostavia faktoja
- Vuonna 1929 perustettiin The Bridge World -lehti – ensimmäinen ammattilaisjulkaisu, joka oli omistettu kokonaan sopimusbridgelle. Sen perusti Ely Culbertson, joka oli keskeinen hahmo pelin suosion kasvussa.
- Vuodesta 1995 lähtien bridge on ollut virallisesti tunnustettu urheilulaji Kansainvälisen olympiakomitean (IOC) toimesta – ainoa korttipeli, jolla on tämä status.
- Vuonna 2002 bridge lisättiin Lontoossa pidettyjen World Mind Sports Games -tapahtuman ohjelmaan yhdessä shakin ja gon kanssa – klassisten strategiapelien rinnalle.
- Warren Buffett ja Bill Gates ovat pitkäaikaisia bridgen harrastajia. He pelaavat usein parina ja uskovat, että peli kehittää muistia, strategista ajattelua ja tiimityötä.
- Bridgessä on 635 013 559 600 mahdollista korttien jakoa. Jokainen käsi on siis ainutlaatuinen.
Bridge ei ole vain korttipeli, vaan älyllinen intohimo, jolla on rikas historia, joka ulottuu aikakausien, maiden ja kulttuurien yli. Se on kehittynyt aristokraattisesta ajanvietteestä kansainväliseksi älyurheiluksi. Syvällisyytensä, historiansa ja strategisen rikkautensa ansiosta bridge yhdistää yhä uusia pelaajasukupolvia ympäri maailmaa – pelikorttien ääressä ja niiden ulkopuolella.
Tänä päivänä bridgeä voi pelata verkossa ilmaiseksi – milloin tahansa ja mistä päin maailmaa tahansa. Kokeile – ehkä tästä tulee sinun uusi suosikkipelisi!